Tämä koti meillä yhdessä, tämä tie voisi olla
meille yhteinen sydän, tämä hämyinen metsä -
yksi polku jota kulkea, jolle uhrata kaikki -
jota kulkea kaksin, yön sydän ja sen vapaus.
Pitää, halata sinua pimeydessä synkän.
Lemmen valossa langeten, anoen luopua.
Utuinen maa, sinä kerran olento sen.Lemmen valossa langeten, anoen luopua.
Kaipauksen lavean koin
ja haaveilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti