Yksinäisyyden loppu (In love and death)

Aurinko paistaa nukkuen taivaanrannalla 
ja merien väsyvä merkki vastarannalla -
ensi-illassa käy katoavien pilvien tuoksu
olemme hukanneet toden toistuvasti.

Meitä maukuu maanala kutsuvasti -
iholta maailman tunnen tuonen tuoksun
kai houkka olen, orpo, kun näin kuolemaa
viettelen, kiehnään,
luokseni kutsun.
 

Sinua, oi' vain sinua -
ole minulle alku
kivulleni loppu.

Maailma kutsuu, näin hiljeten lankean
lanteillesi lepäämään
oi armas maa.