Auringonkehräämät.

Taivas itkee surulaulujaan maahan,

joka sikiää neitseellisyyttään vanhana.

Vanhempana kuin itse aika.

Kuin kaikki se tieto ja tunto siitä,
ettei ukkosilmalla ole turvallista
avata neitoperhonsiipiään
ja lentää.

***
Ja minä.

Minä kerään teidät kaikki kasaan.

Kaikki te auringonkehräämät perhoset.

Ollessani yksin ukkosen sylissä.

Nauttien sateesta.

Kuin äiti Gaia.