Parannus

Kun siivillään valkoisilla luotujen
 laskeutui eteeni kallis maailma.

Ja itse taivas nauroi katseessa,
sydäntä piteli lempeyden palo.

Keskelle mielen tumman lankesi lämpö
ja laupeuskin kävi, valkea.

Pitelen käsissäni kahta totuutta -
pakenee pimeys,
 kirkastuu oleva.