Kuule, sinä pieni auringonkukka,
kuinka rakastankaan sinun silmiäsi.
Sielusi peiliä
peilisi sieluja,
jossa sielusi peilaa
tullen kaiken aikaa kauniimmaksi.
Koristaen maata luonnonkukittamaa
sinä sädehdit, kuin olisit jo tähti taivaalla
tai yksi säde tuota auringonpaahtamaa.
Kuin kuuluisit nimellesi, kaunokainen.
Voin nähdä kaiken sen elämänpalon,
armahani, iiristesi syvyydestä
ja kuulla sydämesi laulavan
kun luot lehtesi minua kohti.
Korista tämä elämä.
Tämä rakkaus.
Tämä aurinko.
Kirjaile tämä repalainen sielu
täyteen maailmasi lämpöä
vain yhdellä katseella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti