Kodit

I


Ja siellä ne hiljan vapaina makaavat 
ajattomina helminä jokien pohjissa -
valtamerten aalloissa,
kylpevät laguuneissa
sinistäkin sinisempinä,
katveessa heinikon ja hiekan.

(Salojen saleissa, salattuina
kalojen talot kertaavat totuuden.)

II


Ajat koskemattomissa ihmiskäden
ovat luontoäidin historiaa -
koristeltuina kukkasin ja höyhenenkevyinä
oksistoissa nukkuvien lintujen talot.
Vastaan huomaansa ne ottavat sydämet,
hellivät luokseen saapuvat sielut.

Kuulevat ne laulut
sävelin kerrotut
päällä meren ja maan,
alla taivaan.

III


Sydämiinsä koteloituvat,
silkkinsä kehräävät
rinnallesi laskeutuvat
perhosten alut.
Näin täällä ovat kodit -
sanat meistä alkavat.

Satujen kertomat
alkujen tarut.